Nykyisin on käynnissä jatkuvasti jonkun päivä tai jonkun viikko. Vaikka useimmissa on ihan kiva tarkoitusperä, välillä mietin, mistä näitä merkkipäiviä oikein putkahtaa? Voisinko itsekin pistää pystyyn "Peukuta Pottua! " -viikon vai pitääkö siihen olla jonkun sortin lupa? Eläinihmisenäkin jo ihmettelen, kuinka monta "Lemmikkieläinten viikkoa" vuoteen saadaan sopimaan? Ja lopuksi - onko näistä viikoista jossain joku lista? (Festarijärjestelyt saattavat tökkiä, jollei tiedä, onko tässä kuussa luvassa "Huovutus kunniaan"- viikot vai "Kieltäydy puikoista" -viikot.)
Tällä viikolla on kuitenkin käynnissä sellainen viikko, jota ehdottomasti kannattaa viettää. Nyt on nimittäin Hyvien sanojen viikko ( https://www.facebook.com/events/1239607376065179/ ),joka kannustaa sanomaan kivoja asioita tärkeille ihmisille tai vaikkapa antamaan hyvää palautetta.
Meille suomalaisille jurmukoille palautteen antaminen on niin kovin työlästä ja palautteen vastaanottaminen se vasta painajaismaista onkin - varsinkin työelämässä. Yleensä poristaan siitä, ettei ainakaan kannustavaa palautetta anneta koskaan, missään, ikinä. Ja jopas sitten on noloa , kun kiitoksen hetki arvaamatta on käsillä. Ei muuta kun häntä pystyyn, toverit, jokainen kiitos on varmasti ansaittu. Sekin, jotka annetaan ilman sanoja.
Tänään lokakuun viimeisenä lauantai-aamuna olen kiitollinen siitä,
- että on mies, jonka kanssa toivon saavani vielä vanhana työnnellä (suupparu-) rollaattoreita yhtä matkaa (tai ehkä miehellä on edelleen tuo mersu eli pliiis, hakekaa nyt joku tuo rottelo pois meidän pihasta)
- että on perhe, jonka kanssa ollaan selvitty elämän tuulista mantereen puolelle
- että on maailman paras mummohevonen Mamma. Ilman sinua tämä vuosi olisi ollut niin kovin paljon raskaampi
- että on ystäviä, joiden nimen vilkkuminen puhelimen luurissa tuo hymyn huulille
- että on oma koti, jonne palata välityskyltit takakontissa romisten
Mukavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti