Pikkujoulut pikkuihmisille

Tänään oli jännä päivä. Menin ja lupasin meidän pikkuponit Ipanan päiväkodille pikkujoulujuhlien vetonaulaksi. H-hetkeen valmistauduttiin monena iltana erilaisilla kokoonpanoilla lapsia ja aikuisia, mutta totuuden nimissä omassakin mahassani pörräsi perhoslauma - toivottavasti kaikki menee hyvin, toivottavasti kaikki nyt vaan menee hyvin....

Ja menihän se, jopa yli odotusten. Meidän ponit on onneksi tosi helppoja lastata ja kuljettaa - ne menee vaikka puuhun, jos päätepysäkillä on ruokaa tarjolla. Oonaan luotin muutenkin, koska sille on aina ja kaikki ookoo. Takku sen sijaan oli melko suuuuuri kysymysmerkki, pelkäisiköhän se meteliä ja juoksevia lapsia? Entä jos sille iskee paniikki ja kaikkien ilta on pilalla?

Mutta niin kävi poneilta hommat kuin vanhoilta tekijöiltä. Kaikki halukkaat saivat ratsastaa ja taputella pikkuheppoja mielin määrin. Oli ihan mahtavaa nähdä riemu niin monen pienen ihmisen silmistä. Puhumattakaan siitä ylpeydestä, jolla vanhemmat seurailivat jälkikasvuaan.

Väsynyt ja onnellinen tonttutiimi painuu nyt saunaan. Iso kiitos, Anu ja Jaana, oli kivaa!

  

 

ps.

kuvamateriaali on lumipyryssä ihan ehtaa 70-lukua, mutta fiilis ratkasee!