Vähän erilaista hummailua

Tämä elämä se on sitten merkillistä hommaa. Ensin sitä on vuosikaudet mummohevosen onnellinen omistaja, ja eräänä kauniina päivänä pihassa seisookin mummon sijasta teinari. Jos männä aikoina joku olisi kertonut, että koittaapa vielä sekin päivä, kun ryhdyn ihan vapaasta tahdostani nuoren hevosen kasvattajaksi, olisin saattanut höräyttää pienen röhönaurun.

Mutta niin siinä vaan kävi. Wiiskulman tallilta viestiteltiin, josko haluaisin Kissen seuraksi kauniin kaksivuotiaan irish cob tamman? Ja kun asiaa sitten ryhdyin oikein tuumaamaan, totesin itsellenikin yllätyksenä, että joo - taidanpas haluta. Päivää ennen juhannusta kaunotar purjehti pihapiiriin, ja sen jälkeen on tapahtumia riittänyt.

Paitsi, että siinä hötäkässä meinasi Max-ruunastakin kuoriutua kelpo ori, ei oma vanha porukkakaan meinannut tunnistaa lankojen virkaa enää ollenkaan. Juhannusyönä pyydystin yökalsareissani ensin Kissen makuuhuoneen ikkunan alta, sen jälkeen yössä kiitävän Maksmakkaran laitumelta ja kun loppujen lopuksi sain kaikki samalle alueelle ja sähkön päälle, koko viisipäinen lauma karauteli ympäriinsä tanner tömisten tuntikausia. Aikani touhua seurattuani tein ristinmerkin ja painuin pehkuihin. (Aamulla varovasti tirkistin verhon raosta: siellä ne nuokkuivat, ryökäleet.)

Lauma on nyt haeskellut muotoaan kuukauden päivät. Max on meillä vaan kesämiehenä, mutta viikon sisällä luvassa on uusia järkytyksiä, kun taloon saapuu niin ikään ensimmäinen hevonen oikein tallipaikalle. Toivon, että uusi tulokas, joka on jo iäkkäämpi tamma, ottaa paikkansa porukan keulilta.
Mamman aikana porukka oli ruodussa yhdestä silmäyksestä, ja tätä ilmiötä odottelen nyt sormet kyynärpäitä myöden ristissä.
----

Mutta palatakseni tuohon teinineitiin, syy sille, miksi koko projektiin lähdin, oli halu kehittyä ennen kaikkea itse. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän olen alkanut kiinnostua kontaktin luomisesta hevosen kanssa. Kaikenlaisia jouhipäitä on matkan varrelle sattunut, mutta varsat ja nuoret hevoset on mulle kokonaan uusi maailma. Hevonen, joka on vielä ihan raakile käsittelyn suhteen, on kuin sielun peili - mitä ikinä teetkin, tuloksen näet edessäsi. Vaikka mielelläni haen tietoa erilaisista kirjoista ja nettisivustoilta, haluaisin kuitenkin edetä ennen kaikkea hevosta katselemalla ja kuuntelemalla. Mitä sinä teet, jos minä teen näin?

Nyt kun tutustumisessa on päästy alkuun, mulla on suunnitelma. Tavoitteenani on, että ensi kesänä meillä on hyvin käyttäytyvä ja hyvin käytettävä tamma omassa ikäluokassaan. Aina on mahdollista, että epäonnistun surkeasti, mutta siitä voin sitten onnitella vain itseäni ja hyviä ideoitani.

Silti sydän on keikahtaa paikallaan, kun kutsuessani nuori neiti tulee luokseni juoksujalkaa. Kun hevonen pysähtyy merkistä. Ja siitä, kun tänään saatiin suitset ensimmäistä kertaa päähän.

Pitäkäähän peukkuja.