Asuntomessuilua

Tänä kesänä meillä on tuumattu tulevaisuutta. Pikku hiljaa nurkat alkavat olla kuosissa ja kumma kyllä, meillä se ei suinkaan tarkoita tilanteen seestymistä vaan pikemminkin päin vastoin - mitäs sitten seuraavaksi? Vieläkö me hankitaan uusi projektikohde ja jos, niin koska ja millainen? Millaista elämää olisi kiva elellä viiden vuoden päästä? Onko unelmarintamalla uusia tuulia? Mitä muuttaisin nyt, jos voisin?

Tällä kokoonpanolla ei voi, eikä kannata, rynnätä suinpäin suohon rähmälleen. On mukavaa pallotella ajatuksia, vertailla vaihtoehtoja ja tietysti laskeskella, mihin olisi taloudellisesti mahdollisuuksia. Tämä nykyinen koti on niin kiva, ettei ihan mihin tahansa edes huvittaisi vaihtaa, mutta toisaalta  me ollaan tuon Miehen kanssa niin hulluja, että ihan itseäkin hirvittää, mikä mahtaa olla seuraava Ideoitten Idea.

No, fiiliksiä lähdettiin hakemaan tässä kohtaa Seinäjoen asuntomessuilta.  Heti kärkeen on todettava, että tapahtuma oli erittäin hyvin järjestetty ja vierailu oli kaikin puolin jees meidän mielestä. Alue oli keskeisestä sijainnistaan huolimatta luonnonläheinen  ja mikä parasta, verrattuna esimerkiksi kotikulmiemme messuihin toissa vuonna, talot oli asemoitu siten, ettei jokaisesta ikkunasta tarvinnut ihailla naapurin edesottamuksia.

Tämän vuoden plussat tiivistettynä:

- Nyt se on oivallettu: eteisen vieressä sijaitseva ns. rytövaatteiden säilytystila! Aivan superjuttu lapsi- ja koiraperheille, kun kurakeisarit voidaan huuhtoa heti eteisen vieressä ja pihakamppeille on samassa tilassa kuivatus- ja säilytyspaikat. Varsinainen eteinen pysyy siistinä, eikä kenkämeri oli vastassa heti ulko-ovella.

- Kunnolliset vaatesäilytystilat. Kyllä, jos meillä on joskus mahdollisuus vaikuttaa tähän asiaan, haluan sekä tuon äskeisen tilan että tällaisen tilan vaatteille. Iso Peukku!

- Vihdoinkin olohuoneissa koko seinän korkuiset ikkunat, jotka saa terassille auki. Enää ei tarvitse kadehtia keskieurooppalaisia, nyt se on mahdollista myös villissä pohjolassa.

- Fiksut ja kodikkaat sisustukset. Näissä taloissa voisi ihan oikeasti myös asua. Toki mukaan mahtui myös se pakollinen valkoinen kuutio, jossa meitä alkoi hysteerisesti naurattaa - haluaisin nähdä nuo lasikaiteet ja kiiltävät pinnat, kun kompostikoiramme Voitto asustelisi talossa pari päivää.

(Jäätiin pohtimaan, kuinka vahva mielikuva asukkaista tulee jo messuvaiheessa. Kuutiossa asuvan on ihan pakko olla Audilla ajava Golf -henkilö, maalaisjuntti se ei näissä neliöissä osaisi asetta taloksi ollenkaan.)

- Ja kaikista suurin plussa menee talolle, joka vei sydämeni mennessään. Tasan koskaan en ole asuntomessuilla nähnyt taloa, joka olisi yhtä täydellisesti vastannut visiooni unelmatalosta. Pikkuisen italialainen, pikkuisen kartanomainen ja täydelliset värit - kyllä kiitos, Villa Tango oli yksinkertaiesti Ihana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vielä muutama muu kiva juttu, jotka jäivät sisustuksista mieleen:

Useampi kaunis kylppäri ja sauna - kivoja materiaaleja, kekseliäitä yksityiskohtia.

 

 

 

 

Pönttöuuni. Aina ihana.

 

 

 

 

Paras liesikupu.

 

 

 

 

Uusia tapoja valaista.

 

 

 

 

 

 

Hauskoja ideoita keittiöihin.

 

 

Oikeastaan ainut miinusmerkki tai ehkä pohdinnan paikka on messutalojen hintataso. En varmaankaan ole ainut, joka kaipaisi joskus asuntomessuille meidän tavallisten tallaajien hintaluokassa olevia omakotitaloja. Järkevän kokoisia, kompakteja ja hinnaltaan saavutettavia. Oman työni vinkkelistä fakta on kuitenkin se, että eniten taloja myydään meidän alueella hintaluokassa 200 -300 000, ja kun tuo jälkimmäinen rajapyykki ylittyy, asiakaskunta kapenee huimasti. Taloja kuitenkin rakennetaan koko ajan, joten uskoisin, että rakennuttajille vähän edullisempi näyttelytalo voisi olla parempi bisnes.

 

Tiedä häntä, mietinpä vaan.