Vaikka tänä vuonna loma oli lyhyempi kuin miesmuistiin, tuli se varmasti enemmän tarpeeseen kuin naismuistiin - jos koskaan. Ja mikä parasta, kiitos Anopin ja Appiukon, reissuun päästiin tälläkin lomalla.
Suunta oli suunnilleen sama kuin monesti aiemminkin, joskin uudella tulokulmalla höystettynä. Kone tipautti meidät Muncheniin ja siitä lomaFiattimme keula kurvaili Sveitsin ja Italian kautta lempparimaisemiin Itävaltaan.
Como -järven tunnelmia yllä
Sveitsissä alakuvan lämpötila +6, korkeus noin 2500 m.
Tsekattiinpa matkalla myös tuo surullisen kuuluisa Liechtenstein, kunhan se ensiksi onnistuttiin kartalta paikallistamaan. (Siinäpä vasta turha paikka. Odottelimme Monacon kaltaista vautsivau -elämystä. Turhaan. Ei niin kerta kaikkiaan mitään nähtävää. Ei ymmärretty tämän pikkuvaltion ideaa, mutta semmosta se on kun maalaiset matkustaa.)
Tänä vuonna matkamietteet pyörivät elämäntavan ja arvojen ympärillä. Koska olen tällainen 1950 -luvulle syntynyt perinteisten arvojen jäärä, päätin laatia tähän ihan ranskalaisilla viivoilla listan, miksi tuo tirolilaismeininki on minusta erityisen jees. Ottakaahan polvihousuistanne kiinni, tästä se lähtee:
- On kiistaton tosiasia, että alppijengi on kovassa kunnossa. Ei sellaista reittiä tai mäennyppylää löydy, missä ei joku olisi pyöräilemässä tai vaeltamassa. Ei törötä punttis jokaisella kulmalla, enkä nähnyt yhden yhtä proteiinipatukkaa paikallismarketissa. Aamupalalla vedettiin ihan perinteiset munapekonit ja siitä sitten ylös, ulos ja menoksi. Illalla perään schnitzel ja iso olut. Ja jestas, että on muuten hyvärunkoista porukkaa tuolla kaukana fitnesmeiningeistä.
Paikallisen huoltsikan lounas. Menisimmekö sittenkin aakkosasemalle...
- Edellisestä aiheesta jatkaen, naisten lisäosat eivät ole alppijengin suosiossa. Ei näy rinteillä täytettä, pidennystä eikä tuuhennusta, mutta kauniita luonnollisia naisia näkyy joka puolella. (toim.huom. miestenkään katselu ei varsinaisesti harmita.)
- Kauniit käytöstavat. Kaikkialla. Ei lisättävää.
- Kulmat pidetään kunnossa. Joka ikinen kylän raitti on siisti, rytöläjiä ei harrasteta. Varmaan leuka irtoaisi paikaltaan, jos näkisin jonkun heittävän roskia auton ikkunasta. Valitettavasti meillä täällä kotomaassa on turha elvistellä luonnon puhtaudella missään, missä ihmiset liikkuvat.
- Hyvä meininki. Viimeisenä aamuna osuimme sattumalta kyläjuhliin, jossa järjestettiin paraati soittokuntineen. Mukaan pääsivät kaikki kynnelle kykenevät - kotieläimiä myöden. Ja ihan kaikilla oli kivaa, jopa niillä, joita teinareiksi kutsumme.
Iso peukku, Itävalta, nähdään pian!
ps. Ollaan Ipanan kanssa aina vaan enemmän sitä mieltä, että taloudestamme puuttuu jotain olennaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti