Tapahtumat alkoivat aamulla kahdeksan pintoihin, kun Mies saapuu maansa myyneenä kanalasta. "Nyt se sun hieno kukko on sitten kuollut."
Mitämitämitä?
Eilen tein perussiivouksen silkkien puolella ja vaihtelin vähän porukoiden paikkoja. Meidän hieno jenkkikukko Richard (kaimansa Geren mukaan) oli hommissa mukana ihan normaaliin tyyliinsä ja nyt sitten yhtäkkiä hengetön. Voi surkujen surku.
Paitsi, ettei ollut. Mies siitä sitten lähti muovipussi kainalossa poistamaan kukkoa kanalasta ja palaa hetken päästä pää kolmantena jalkana: "Ei se ookkaan kuollut!"
Niiiiiiin?! Sitä yleensä joko on kuollut tai sitten elää, että mitenkähän se nyt sitten on?
Kävipä niin, että kukko oli ottanut uuden naapurinsa kanssa pientä nokkapokkaa verkon läpi ja jäänyt koivestaan verkkoon kiinni. Odotti sitten fiksuna poikana ihan hipi hiljaa paikallaan, että joku tulee irrottamaan. Ja näytti siinä sivussa kuolleelta. Hyvä Ricardo, kaikki kunnossa kanalan suunnalla, ja kohti seuraavia seikkailuja.
Seuraavaksi luvassa oli Enon viisikymppiset ja koskenlasku. Tilanteessa oli sopivasti pari mukavaa muuttujaa. Ensinnäkin oli luvattu tämä kesämyrsky ja siksi toisekseen koskessa käytiin tänään myös tukin uittamisen sm-kisat eli porukkaa olisi mukavanlaisesti myös katsomossa.
Näin jo silmissäni Iltalehden otsikon: Tukkimies naarasi koskeen mulahtaneen naisen Laukaassa...
Eno suoritti ensin pari omaa ohjelmanumeroa: nuorallatanssia virran päällä ja vaijerilla viuhahduksen kosken yli. Hienosti meni, vaikka Enolle kaikki tuli täytenä yllätyksenä.
Sen jälkeen me vapaaehtoiset koskenkesyttäjät puettiin pelastusliivit ja kypärät päälle ja lähdettiin kohti koitosta. Hyvien ohjeiden (Iskä: "Et sää huku, vaikka haluaisit.") turvin lähdettiin sitten liikenteeseen.
Mahanpohjassa vähän muljahti, kun vene liukui kohti ensimmäistä tyrskyä. Mutta sen jälkeen alkoi todellinen lysti. Ei siinä mitään jännittää ehtinyt, kun oli niin pirun kivaa! Menisin milloin tahansa uudelleen ja suosittelen muutenkin kaikille! Kaikki näitä aktiviteetteja voit kokeilla Kuusassa Varjolan tilalla http://www.varjola.com/ .
Hymy ja hypetys loppui tylysti kotimatkalla, kun auto alkoi pitää ihan hirmuista meteliä. Pam-pam-pam-skriiiiiiiiik. Onni onnettomuudessa satuin olemaan vain kilometrin päässä Tätini kotoa, ja tiesin, että siellä häämöttää pelastus. Vedin keskieurooppalaisesti hätyrit vilkuttamaan ja nilkutin autoparalla kävelyvauhtia perille. Onnea on sukulaismies, joka hetken kotteroa tutkailtuaan totesi, että jonnekin iskarin tietämille oli juuttunut iso kivi. Onki sen sitten jollain puutarhatyökalulla pois, ja taas jatkui jenkka.
No eihän se siihenkään vielä päättynyt. Myrskyllä oli siinä autoa korjatessa ollut hyvää aikaa kerätä vähän pontta, ja kotiin kurvattuani oli aika tarkastaa vahingot. Kentän aidasta oli taas toinen sivu rysähtänyt alas ja lintulaudastakin on jäljellä enää puolet. Ämpäreitä ja muuta tarpeistoa löytyi pitkin pihoja. (Onneksi hevoset oli vielä tallella. Ja sähköt, koska koneessa oli viime yönä kuoriutuneita tipuja. )
Ja kanoista puheen ollen. Siitä reiästä, johon kukon jalka jäi kiinni, oli puoliväkisin tunkenut yksi kanaparka läpi. Koko pyrstöpää veressä ja yleinen paniikki. Ei muuta kun kana kainaloon, ja puhdistuspuuhiin. Kanalle oma sairastupa valmiiksi ja sotkun siivous.
Kello on nyt 19.20 ja mä oon ihan puhki. Koska saa mennä nukkumaan?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti