Kirpparihornasta on olemassa laittiversio, jossa viikon aikana tuhotaan pahimmat kaapissaseisoskelijat. Sitten on extreme -versio, joka kestää kaksi viikkoa ja edellyttää samalla kaikkien kaappien siivoamista. Huonompi tsäkä, sillä tänä vuonna on taas jälkimmäisen vuoro.
Sääliä ei tässä talossa tunneta. Kaikki ne tavarat, joita ehkä käytettäisiin joskus, lentävät ensimmäisenä ulos - koska se käyttöpäivä ei kuitenkaan koskaan koita. Tunnearvo riittää säästämisperusteeksi vain aniharvoille tavaroille, mikäli niitä ei oikeasti tykätä myös käyttää.
Turhista tavaroista eroon pääseminen on vapauttavaa, mutta voi veikkonen, että romppeiden raijaaminen ja laputtaminen on rasittavaa hommaa. Henkilökohtaisesti inhoan kirpputoreja siksi, että niiden vakioasiakkaita näyttävän olevan pahimman luokan tonkijat. Tuskin pääset nyssyköidesi kanssa alueelle, niin johan on jonkun muurahaiskarhun nenä kuormaa nuuhkimassa. Ja tätä lystiä on luvassa joka ainoa päivä kahden viikon ajan.
Projektilla on toki myös puolensa. Kaapeissa on taas tilaa, ja kaikki kirpparilta saadut rahat tuhlaan aina johonkin täysin älyttömään. Viime vuonna ostin hautomakoneen, ehkä tämän vuoden tuotto sijoitetaan pitkästä aikaa pieneen käsilaukunpoikaseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti