Kevättä rinnassa, pötsissä ja koneessa

Kaupassa silmään sattui puutarhalehti, jossa kerrottiin, että kylvökausi on alkanut! Maajussin sydän pompahti onnesta, sillä uskottavahan se on, kun kerran lehdessä niin sanotaan. Lehti kainaloon, ja kotiin tutkailemaan ensi kesän viljelyrepertuaaria. Ihanaa, enää 3 kuukautta toukokuuhun (tammikuu pyöristetään ylöspäin, kun loppiainenkin on sentään ohitettu jo aikoja sitten).

Toinenkin kevään merkki saapui ranchille, joskin tämän tiimoilta sydän kääntyi lähinnä syrjälleen. Sula maa innostaa keväisin tammoja kaivamaan maasta jos jonkunlaista juuren pätkää ja samalla pötseihin eksyy myös multaa. Lähes poikkeuksetta Mammalla on samasta syystä kaasua suolistossa huhtikuussa - tänä vuonna asiaan päästiinkin näköjään jo tammikuussa. Kaasuähky on hevoselle paitsi erittäin kivulias, myös vaarallinen. Kolme päivää särkylääkettä ja liikutusta vuoron perään, nyt ollaan toivottavasti selvitty voiton puolelle.  Kun joku laumastamme sairastaa, menetän sekä ruokahaluni että yöuneni, joten tässä vaiheessa me ollaan Mamman kanssa molemmat jo ihan kalkkiviivoilla.

Kolmas kevään merkki pörisee kaapin päällä. Vaati jälleen sen seitsemät kalibroinnit, jotta kone saatiin täsmäämään haluttuihin lukemiin. Mutta siellä ne nyt töröttävät, kevään ensimmäiset araucanan munat. Ehkäpä meillä on kolmen viikon päästä kevään ekat tiput!