Noooo, ensin tehdään jättimäiset eväät...
... ja sitten pakkaudutaan autoon kera (luonnollisesti) vaaleanpunaisen kantolaatikon ja yhden silkkikanan.
Sitten ajellaan pitkin suhruisia teitä suunnilleen 400 kilometriä...
... on aikaa päivittää kuulumiset ja kevään suunnitelmat sekä...
... tavata muita kanakavereita (Terveisiä Hannamarille!) ...
... ja lopulta palataan kotiin yksi silkkikukko takakontissa.
Muuten aivan järjetön skenaario tässä kaatosateessa, mutta näin hienon kukon vuoksi olisin ajellut vielä parisataa kilometriä lisää (miehestä en oo ihan varma).
Tervetuloa Arwon kanalaan, herra Amerikka - tunnetaan meillä jatkossa nimellä Richard (
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti