Nyt niitä on!

Viime viikko meni täysin pelastusarmeijalle. Ihmettelin jo, josko olen juurtunut sohvaan kiinni - sen verran tiukasti piti tauti otteessaan. Enpä muista, koska olisin ollut yhtä kauan yhtä heikossa kunnossa. Enkä suinkaan ollut ainoa, sama basilisko kävi huolellisesti läpi koko joukkueen. Jollei muuta, niin ainakin sitä oppii taas arvostamaan ihan perusarkea kun koko porukka jossain vaiheessa on jälleen terveenä.

Siinä jossain kuumehourujen ja pyörtyilyn lomassa meillä kuitenkin myös kuoriuduttiin. Hartaasti odottamani tipujengi ilmestyi yllättävän runsaslukuisena eli kylläpä vain ovat kukot hommansa hoitaneet. Saatiinpa me silkkien lisäksi yksi kokonainen mottled -jättiläinenkin (lieko sitten vuoden ensimmäinen ja viimeinen samalla kertaa, sen verran hiljaista on sillä rintamalla pidellyt).

Mutta tässä he ovat, saanko esitellä Arwon kanalan ensimmäiset omat pikkuamerikkalaiset!