Sillä taannoisella Turun keikalla yritin myös leikkiä suurta luontokuvaajaa. Sää oli Ruissalossa mitä mainioin ja kaikki näytti kerrassaan hienolta keväisessä auringonpaisteessa.
Opin kuitenkin pari seikkaa sekä keväästä että kuvauksesta:
- kevätaurinko ei todellakaan ole paras valo kuvaukseen, ei ainakaan näillä taidoilla
- lenkkareilla ei mennä rantakalliolle keekoilemaan
- kotivakuutus on mainio asia!
Kävipä nimittäin niin, että kymmenen sekuntia sen jälkeen, kun olin pitänyt Ipanalle saarnan rantakallion liukkaudesta, mulahdin mereen että heilahti. Vaikkei (luojan kiitos) paikka sattunut olemaan äkkisyvä, heitimme kameran kanssa talviturkit suit sait.
Kamera otti nokkiinsa ja kuoli, mutta minä selvisin reissusta muutamalla naarmulla. Kiitos vakuutuksen, uusi kamera on jo hankittu ja toimii mukavasti. Muistikortti selvisi ihme kyllä uintiretkestä hengissä. Se oli kylläkin melko pieni lohtu, kuvat olivat nimittäin surkeita.
Ja mikä sitten oli niin hienoa, että sinne veden rajaan oli pakko mennä tunaroimaan?
Kolme jonossa olevaa kiveä. Tietty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti