Onneksi ehdittiin saada tuo surullisen kuuluisa remppa siihen kuntoon. että Anopin kehtasi laskea alueelle Pääsiäisen viettoon.
Pari viikkoa sitten tilanne oli tämä:
Kaikki oli vielä suunnilleen paikallaan, paitsi ne surullisen kuuluisat Turun astiat. Vaatekaappi oli jo saanut lähtötuomion ja uusi ratkaisu oli valmiiksi mietitty. Vanha kaappi meni lennossa kaupaksi ja minä paukuttelin henkseleitäni: asiathan sujuu, kun ne pistetään sujumaan!
No, hykertelyä kesti tasan siihen saakka kunnes aloin tyhjentää kaappia pitkin huushollia. Sen lisäksi, että koko talo oli aivan kaaoksen vallassa, muistin, että aikanaan kun me tehtiin taloon muuttoremonttia, ei kaappia siirretty ollenkaan. Ja mitäs se tarkoittaa? No sitä, ettei seiniä kaapin takaa ole maalattu ollenkaan! Ja listat? Loppuvat tietysti siihen, mistä kaappi alkaa.
Sen jälkeen oltiinkin sitten tässä tilanteessa:
Maalaaminen ja listoittaminen on ihan mukavaa puuhaa. Mietittiin, että ehkä olisi korkea aika tehdä pikku fiksaus myös lopputaloon, kun on kerran vauhtiin päästy. Hyvällä fiiliksellä startattiin rempan jälkeen Ikeaan hakemaan seinän mittaista liukuovikaappia, mutta kuinka ollakaan reissusta muodostui täysi painajainen.
Ensinnäkin ihastuin täysin vääriin kaappeihin, jotka sattuivat olemaan poistotuote eli harkinta-aikaa oli noin minuutti. Koska kaappeja oli tasan kaksi jäljellä, jouduttiin toinen kaapeista raahaamaan kotiin kokonaisena peräkärryssä. Kunnon pakkaustarvikkeita ei tietenkään ollut, joten kotimatka suoritettiin lumituiskussa kuplamuovit lepattaen.
Ihme kyllä kaapit saatiin ehjänä paikalleen ja edelleen olen niihin tosi tyytyväinen (ja hyvä niin, koska vastakkaista mielipidettä en kyllä uskaltaisi tässä kohtaa edes ääneen sanoa).
ps. Koska kaikki mööpelit eivät enää huoneeseen mahtuneet, myös makkarissa tehtiin vähän muutoksia (
Siitä sitten seurasi se, että kunhan lentsu antautuu, pintaremontti jatkuu olkkarissa. Nyt taidan kuitenkin keskittyä Muumeihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti