Kevään merkkejä

Lämpömittari näytti tänään viittä plus-astettä ja edelleen on helmikuu - uskomatonta! Rännit tippuu ja ulkona tuoksuu keväälle.  Maastolenkillä nähtiin ukkometso kymmenen metrin päästä, alkaa siis olla lintujen ensimmäisten kevätromanssien aika.

Ystävältä saapui ihana siemenyllätys postissa. Voin veikata, ettei ihan joka jampalla näillä kulmilla kasva tomaatteja, joissa on suklaanruskeita raitoja, mutta meilläpäs kasvaa!  Vaikka viisaammat sanoo, ettei ihan vielä saisi idättää, niin hätähousun idätys alkaa tasan tarkalleen viimeistään viikonloppuna.

Kevään merkki on myös kirpparipöydän viritys. Vanhana kaupparatsuna tilasin pöydän hiihtolomaviikoksi, ja hyvät hyssykät, että porukkaa riittää aamulla jonoksi asti. Henkilökohtaisesti saan kirppareilla paniikkihäiriön, en voi sietää päälle vyöryvää sekasotkua ja himotonkijoita. Mutta se ei suinkaan estä pistämästä vaatetta ja muuta rompetta kiertoon - kauppa käy, kaapit tyhjenee ja jälkeenpäin voi hyvällä omalla tunnolla tuhlata ansaitut roposet.

Tänään käydessäni kirpparin täyttöreissulla olin jo poistumassa pitkällä askeleella takavasemmalle, kun silmääni osui Löytö! Upeat vanhat länget, ja kokonainen kymppi hintaa. Enpäs yhtään tiedä, mihin ne viritän, mutta eiköhän niistäkin jotain synny.

Samalla reissulla, joskin eri osoitteessa, tein toisen Löydön! Kanarekvisiittakokoelma kasvoi kahdella mainiolla pääsiäistyypillä, jotka muistuttaa erehdyttävästi Arwon leideistä Helenaa. Toinen tyypeistä on ontto, joten siihen laitetaankin tänä vuonna rairuoho kasvamaan.