Työkaveriani jälleen kerran lainatakseni aina välillä on vaan "käytettävä niitä elämän euroja, jotka menis joka tapauksessa." Joo, menihän ne - ja pitkäksi aikaa. Jokainen heppahöperö tietää, että kun sopiva satula on saatava, niin se on saatava hinnalla millä hyvänsä. No niin, minä maksimoin likviditeettikapeikon hankkimalla niitä saman tien kaksi. Kun oli niiiiiiin hyvät kaupat.
Kahta satulaa on hankala puolustella enää järkisyillä, varsinkaan, kun kaikki rahat meni jo kesän projekteihin. Mutta on se vaan hienoa hummailla menemään, kun on toimivat varusteet. Uusien satuloiden lisäksi Kisselle hankittiin vauvojen kuolain, vaaleanvihreä ompunmakuinen "Happy Mouth" -patukka, joka aiheutti kengittäjällemme lähinnä hengen ahdistusta. Eipä ollut kengittäjä ainoa, joka kyseiseen laitokseen suhtautui skeptisesti, en itsekään uskonut siihen pätkän vertaa. Mutta väärässäpä oltiin, inkkariponi toimii sen kanssa varsin mainiosti. Siis sen jälkeen, kun se totesi, ettei sitä voi kokonaan syödä.
Tämä viikonloppu pyhitetään paitsi heppailuun, myös yhdessäoloon kummitytön kanssa. Meillä on tosi hauskaa, vaikka jouduttiinkin kohtaamaan miehen kanssa keski-ikäisyys silmästä silmään. Kävipä nimittäin niin, että eilen illalla oli tarkoitus mennä paikalliseen kesätapahtumaan hengailemaan ja katsomaan ilotulitusta. Ensin vierailtiin fiksusti Yögalleriassa taidenäyttelyssä ja käyskenneltiin ihailemassa maisemia ja menoa. Samaisessa tapahtumassa oli nuorisojaostolle järjestetty rockhäppeninki, josta me ei tiedetty etukäteen. Yhtäkkiä juontaja kuulutti Brädin lavalle, ja silloin kummityttöä vietiin. Siellä se seisoi muun lauman kanssa bilettämässä kädet ilmassa, ja me Isännän kanssa pohdittiin huuli pyöreänä, että mitähän tässä nyt tapahtui? Kuka hemmetin Brädi?!
On kuulemma kuuminta hottia räppiskenessä. Jepjep.
Lopuksi vielä kriisitiedote. Sisu-parka on eilen laitettu muiden kanojen joukkoon, eikä tilanne ole kehuttava. Eilen meiltä unohtui sateenvarjo kotiin, ja kun palasimme sitä hakemaan, äkkäsin Sisun muiden jaloista nokittavana ulkotarhassa. Säntäsin pää kolmantena jalkana sitä pelastamaan, eikä pahempaa onneksi ehtinyt sattua. Sydän pamppaillen menin aamulla kanalaan tsekkaamaan, josko se on vielä elävien kirjoissa. Siellähän se, peloissaan, mutta hengissä. Nyt on tarkkailu päällä, kuka ikinä sitä yrittääkään nokkia, saa vastata teoistaan. Ja sitä en suosittele, kananketkut, kenellekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti