Ja kamera käy!

Olipas hauskaa olla yksi ilta valokuvamallina, vaikken mikään linssilude yleensä tykkää ollakaan - suuri kiitos ihana Jukka!

Parhaimmillaan valokuviin tallentuu korvaamattomia muistoja. Tämän kuvaustuokion ansiosta voin vielä kiikkustuolissakin esitellä hevosen, jonka kaltaista ei toista löydy.

Minun Mamma, maailman paras hevonen.

 

ps. Pakkohan tämä on tänne laittaa. Jos vaikka ylemmissä kuvissa hieman prinsessamainen tunnelma onkin, niin todellisuudessa tilanne on useimmiten hivenen toisenlainen...