Meillä maalaistolloilla on aina toukokuussa ja syyskuussa ihan tolkuton hoppu. Keväällä tungetaan tavaraa maahan ja syksyllä kaivetaan sitä sieltä ylös. Tämän viikonlopun agendaan kuuluu kasvimaan putsaus niiltä osin, kun sato on jo ehditty napsia parempiin suihin. Samaan syssyyn pitäisi käydä läpi kuokan ja myrkkypullon kanssa kukkapenkkejä ja nurmikon reunuksia. Mutta kiitos Lidlin, mulla on maailman paras myrkytysKone. Kympin sumuttaja, jolla myrkyttää mennen tullen koko tontin parissa tunnissa.
Tämän päivän toinen hyötyhikoilu suoritettiin Arwon kanalassa. Mulle on kunnia-asia, että kanalat siivotaan säännöllisesti juurta jaksain, Kunnon putsinki pitää ilman freesinä, eikä meillä toistaiseksi ole tarvinnut tutustua minkään valtakunnan loiseläjiin. Ja onhan noita siivekkäitä kiva seurailla, kun ne kuopsuttavat puhtaissa purulakanoissaan. Yleensä uhraan tähän puuhaan mieluiten lauantai -aamun, joka on mun mielestä aina ollut paras aika viikosta tarttua luudan varteen.
Useimmat meillä käyvät kyselevät, kuinka paljon kanojen hoitaminen teettää työtä. Ennen kuin mun kanatouhu lähti lopullisesti lapasesta, kanat veivät ajastani ehkä kymmenen minuuttia päivässä, eikä niihin tässäkään mittakaavassa liikaa aikaa tuhraudu. Vesiä vaihdetaan, ruoka-automaatteeja täytellään ja siinä se. Mutta eri asia on sitten se, kuinka paljon aikaa kanalassa hengailuun kuluu - mullakin on molemmissa kanaloissa pikkujakkara sitä varten, että voin rauhassa seurailla pyrstöjengin elämää ja nuorison kasvamista. Varsinkin sen jälkeen, kun tässä kartanossa aloitettiin lapsiperhe-elämä, on kanalasta tullut mulle paikka, jossa saan rauhassa tuumailla elämän menoa. Ihanat, ihanat kanat. <3
ps. Ihan vaan aiheen vierestä: Muistakaahan aamulla ihailla luonnon taidetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti