Arkiliikuntaa HopHop!

Sain facebookissa (tattista vaan, Outi!) haasteen kuvata viiden päivän ajan arkiliikuntaa omalta kontoltani. Päätin näppärästi siirtää haasteen tänne blogin puolelle, koska jostain syystä elämä täällä kotikulmilla on yhtä arkiliikuntaa aamusta iltaan. Ja hyvä niin, koska olen vankkumaton hyötyhikoilun kannattaja. Miksi veivata punttia edes takas, jos samalla vaivalla voi tehdä jotain järkevää?

Eilisen arkiliikunta tosin sijoittui työmaalle. Siinä vaiheessa kun tästä näkymästä on saatu aikaiseksi jollain tasolla fiksu ja myyvä osasto, voi olla varma, ettei olemus ole enää kovin asiakaspalveluhenkinen. Pöly tarttuu mehevästi hikinihkeään ihoon, ja yleensä myös joku osa vaateparresta on ratkennut matkan varrella. Mutta mikäpäs siinä, jos lopputulos on edes sinne päin.

Tämän päivän otos käsittelee jokanaisen syiskuista lempiharrastusta: mattopyykkiä! Yhtään en silti valita, tällaisella säällä  kyllä kelpaa keekoilla terassilla letkun varressa. Mutta kiitos tassullisten asukkaidemme, mattopyykkiä on luvassa myös marras- ja tammikuussa. Kuraa, oksennusta ja puruluun jämiä, niistä on meidän perheen mattolöydökset tehty. Kas kummaa, että koneeseen mahtuvat räsymatot ovat vallanneet talon huone kerrallaan.

Nyt vaan kaikki muutkin mukaan hasteeseen, jollei muuta niin fanfaarina hyötyliikunnan puolesta!