Meillä on meneillään sähkölinjojen muuttaminen maakaapeleiksi. (Savulla ei ole aiheen kanssa mitään tekemistä, Mies vaan päätti pistää kokkotulen roihuamaan samaan aikaan.) Useamman tiukkasävyisen miitingin ja metsissä pomppimisen jälkeen naapurustossa päästiin yksimielisyyteen siitä, mihin kaapelit kaivetaan, jos niitä ylipäätään kaivetaan. Arvatenkin sain jälleen sulan hattuuni lukemalla lakia työmiehille siitä, mitä seuraa, jos erehtyvät pilaamaan koneellaan sen, mitä tähän mennessä on juuri saatu kuntoon. Kiviaitaan ei kosketa, aitoja ei kaadeta ja se, ken erehtyy kajoamaan meidän joulukuusiviljelmään, joutuu saunan taakse.
Toki vanhana kaupparatsuna bisnestin samalla meille vanhat sähkötolpat kentän valaistusta varten ja luvan laittaa ulkovalokaapelin samaan ojaan ("siinä sivussa"). Joten, kunhan savu on hälvennyt, monttu on täytetty ja sopivat lamput löytyvät, on meillä ehkä pihatiellä kaunis ulkovalaistus syksyn pimennossa. Myrskyilmoina ei enää tarvitse pelätä sähkökatkoja, joiden myötä meillä on tähän mennessä hyytynyt myös veden saanti. Ja mikä parasta, vihdoinkin saadaan sähköpistokkeet tarhojen aitoihin. Hellurei, jokatalvinen johtojen kaivaminen lumihangesta, eipä tule ikävä ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti