Muun perheen ollessa valtiovierailulla Suomen Turussa olen saanut nautiskella yksinäisyydestä pari päivää. Mikä autuus! Ei hukassa olevia tavaroita, ei mattimyöhäsiä, ei mölyä eikä sotkua. Saan puuhailla ihan kaikessa rauhassa omia juttuja ja miettiä maailman menoa. Ladata akkuja ja nauttia eläinkatraan hiljaisesta ymmärryksestä.
Tykkään olla yksikseni, olen aina tykännyt. Ehkä parasta yksin olemissa on kuitenkin se, kun tietää, ettei sitä kestä ikuisesti.
Huomenna talo on taas pullollaan elämää, pyykkiä ja hukassa olevia tavaroita. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti