Suloinen myrkynkeittäjä

Tuon imartelevan lempinimen sain männä viikonloppuna siipaltani. Onneksi en sentään ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, koska tällä kertaa kyseessä oli mustaviinimarjapaniikki. Ennen reissua marjasato oli nimittäin liian raaka - ja kotiuduttua ylikypsä. Siinä puskat pöllysivät kun yrittettiin pelastaa ämpäreihin kaikki mitä pelastettavissa oli. Kerralla.

Mutta hei, tänä vuonna meillä sentään on sato! Istutin nuo epäonniset Mortit muistaakseni kolme kesää takaperin - ja siitä saakka puskia on vaivannut joka vuosi joku epidemia.  Melkein jo luulin, että nyt on kuluttajaa huijattu. Poissaoloaan loistavan sadon lisäksi puskille luvattu pysty kasvusuunta ilmeni lähinnä mihin sattuu sojottavina oksina.

Tänä vuonna sain Vinkin ystävältä. Puskiin kannattaa suihkuttaa kevätruiskute aikaisin ennen lehtien aukemista. Aineen pitäisi kuulemma tehota pikkuötököihin ja muihin kanssamatkustajiin. No, meillä oli suihkutusvaiheessa jo lehdet puhjenneet, mutta tuumin, että paljonko väliä kun satoa ei saada kuitenkaan. Ja kas, marjaa tuli niin, että kaapissa pölyyntynyt mehumaija saatiin vihdoinkin kaivaa esille!

Viisi ja puoli tuntia ähräsin maijani kanssa mehustuspuuhissa.  Sitten tiirasin sokeri-  ja  atamon -paketteja silmät kierossa, koska suotavaa olisi, ettei lempinimelläni olisi todellisuusperää.  Jää nähtäväksi, miten meidän eliksiiri sitten säilyy.  Toivottavasti mittasuhteet ovat kunnossa, koska uskon vahvasti mustaviinimarjamehun voimaan parhaana flunssalääkkeenä. (Ja onneksi on äitin kellari, johon voi hiippailla kun myrkytysoireet on hoidettu.) Onnellisin mehunkeittäjä oli kuitenkin possumme Valo Alfons, joka pisteli loppumössön kärsiinsä hyvällä ruokahalulla.

Tänään nostin loput sipulit ylös. Koska edelliskesinä sato on syöty loppuun suoraan penkistä, en ole oikein kartalla sipulin kuivattamisen hienouksista. Ensin googletin ja sitten luovutin - parempi vaan tiedustella suosiolla Iskältä, miten Mummo tämänkin homman hoisi. On tosi sääli, että Mummo kärsi viimeiset vuotensa muistisairaudesta. On niin paljon asioita, joita olisin halunnut täällä maalla asuessa Mummolta kysyä ja oppia.

Mutta siellä ne nyt pötköttävät, rakennustyömaalla. Siinä missä miesväki on saattanut varastorakennuksen kattopeltien ja tuulensuojalevyn asennusvaiheeseen, olen itse pyrkinyt tunkemaan mahdollisimman paljon tavaraa tielle. Työmaalla on toimestani pari huonekalua vanhalta työpaikalta, noin 260 paalia heinää -  ja nyt sitten vielä sipulien kuivattamispiste.
Saapa nähdä koska mulle annetaan porttikielto.