Karvanaamoja ei hytisytä

Okei, meidän pakkasmittari näyttää tällä hetkellä rapsakasti -30,3. Ollaan ylitetty se raja, jolloin ranchielämä alkaa siirtyä pahasti selviytymistaistelun puolelle. Sähkömittari pyörii kuin onnenpyörä, kun kaikki mahdolliset patterit huutaa eläintiloissa yötä päivää. Hevosten ulkonaoloaikaa on pakko lyhentää molemmista päistä, vaikka ihme kyllä vesi pysyy edelleen sulana meidän itsekyhäämissä eristetyissä juottopömpeleissä. Koko ajan vähän jännittää, että toivottavasti mikään sulake ei pala sillä aikaa kun ei olla kotona.

 

 

 

 

 

 

Mutta on tässä jotain hyvääkin. Aurinko, tuo lopullisesti kadonneeksi luultu ystävämme, on palannut. Kyllähän näillä säillä on tosi kaunista ja valo tekee hyvää meille maamyyriksi muuttuneille kansalaisille. Vaikka itse viettäisin aikani mieluiten leivinuunia halaillen, on pakkanen mitä suurimmassa määrin myös asennekysymys. Ainakin, jos meidän koirilta kysytään. Jopa Voitto, 10 viikkoa, on sitä mieltä, että turha sinne sisälle on kiirehtiä - juokse sääkin, niin tarkenet!

 

 

 

 

 

 

 

 

Hellyttävää seurata, miten nopeasti noista partaveikoista on tullut veljeksiä.  Pentu seuraisi isompaansa vaikka maailman ääriin ja katsoo tarkasti esimerkkiä miten hommat pitää hoitaa. Isompi jaksaa nujuta pennun kanssa loputtomiin, ja antaa kakaran vetää naruleikissä kovempaa.

Pakkaspäivän kunniaksi päätin ottaa tuntumaa joulun ykköslahjaani, uuteen trimmauspöytään. Olin pyytänyt astetta matalampaa pöytää, koska korkealla pöydällä ison koiran trimmaaminen on vähän hankalaa - ja hartioiden loppu. Lisäksi mietin, että nyt kun noita partanaamoja on kaksin kappalein, olisi mukavaa pestä koira pöydällä. Koiran pesemiseen menee kaikkinensa melkein puoli tuntia, ja sen kun viettää käytännössä kaksin kerroin, voidaan selkäkin kuitata menetetyksi.

Tosin nyt tässä on taas vähän saman tyyppistä ongelmaa, kuin uuden pesukoneenkin kanssa: uutta pöytää ei niin millään raaskisi kastella ihan pilalle. Siksipä siihen tarvitaan lisävarusteeksi vahakankaasta huppu, jonka ehkä joku ystävällinen henkilö tuolta Hohontien suunnalta mulle toteuttaa...

ps. Siihen uuteen koneeseen ei muuten edelleenkään ole tungettu loimen loimea. Pistin ne ihan muina naisina vanhaan koneeseen.