Paitsi säähän. Hemmetti vie, että ottaa päähän tuo jatkuva lumisade. Mietin ehkä 20 kertaa päivässä, kuinka ihanaa olisi laittaa vaan lenkkarit jalkaan ja lähteä koirien kanssa lenkille metsään. Käytännössä se menee niin, että ensin puetaan aluskerrokset, päällyskerrokset, villikset, pipot ja hanskat. Sitten hypätään elämää kömpelömpiin talvitöppösiin ja lähdetään oikein porukalla rämpimään.
Ja ihan samaisesta syystä mulla on nyt kaiken kattava nurmikkokateus. En pysty yhtään eläytymään kenenkään lomakuviin some-maailmassa, kun jokainen nurmikon läntti alkaa hiertää. Toki merenrannat ja kukkaset ja muut on kauniita, mutta minä kadehdin ainoastaan sitä, että joku saa lenkkeillä ilman toppahousuja.
Perjantaina töihin mennessä tiesin, etten lähde asiakkaita tapaamaan keskustan ulkopuolelle. Ja että keskustassa on lämmitetyt kadut. Siitä se ajatus sitten lähti - vedin aamulla nautinnollisesti tennarit jalkaan ja kävelin suunnilleen ympyrää kauppakadulla kesken työpäivän.
Hetkeksi helpotti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti