tiistai 17. tammikuuta 2017

Marita muija, marita!

Konmaria tuuttaa nyt joka tuutista. Joka toisessa huushollissa käydään kaappeja kuumeisesti läpi ja mietitään, tuottaako juuri tämä tavara minulle onnea ja auvoa - vai heitetäänkö yli laidan?

Minussa on asunut sisäinen marittaja jo kymmenen vuotta. Yleensä kerran vuodessa kertyneet romppeet alkavat ahdistaa ja on aika suorittaa karsinta. Kirpparipöytäkin on meillä ollut käytäntönä kaksi kertaa vuodessa jo iät ja ajat. Ipanan kasvaessa kuin heinäpelto kesällä,  lapsen karderoopin saa uusia lähes puolivuosittain. Omassa vaatekaapissa on aina jotain tuhottavaa, ja miehen vaatekaapista on syytä tsekata, onko siellä enää mitään muuta kuin tuhottavaa. Muista kaapeista esiin punkee jos jonkunlaista kippokuppia, joita ei ikinä käytetä.

Maritus tulee siis tarpeeseen myös meillä, vaikka on tässä hysteriassa huvittaviakin puolia. Töissä miehet vertailevat kokemuksiaan, koska kaikkien vaimot marittavat aamusta iltaan. Tehdään pinoja ja ostetaan laatikoita. Miesparat nikkaroivat uusia hyllyjä, jotta jokaiselle tavaralle löytyisi se ihan oma paikka maailmassa. Joulun aikaan hain heille alan opukset kirjakaupasta, kun sellaiset oli vaimoille lahjaksi saatava. 

Maritukseen kuuluu myös ehkä ällöin termi ikinä - PIRSKAHTELU. Kuka luojan luoma sen ikinä onkaan keksinyt, nyt olisi katumuksen paikka. Tähän marituspuuhaan kuuluu kiittäen hyvästellä tavarat, joita ei enää halua säilyttää (juu en kiitä, pistän Ikean pussiin.) Sitten vain ne PIRSKAHTELEVAT jäävät ilahduttamaan omistajaansa. Muusta en tiedä, mutta jos meillä joku täällä pirskahtelee, toivon sen olevan skumppapullon muodossa.

Lopuksi seuraa tunnustus -osio. Maritukseen kuuluu olennaisena mystinen Pystyviikkaus, jota en ihan loppuun saakka jaksanut opetella, mutta pikkuisen kuitenkin kopioin. Ideana siinä on se, että kun vaatteet on viikattu koreihin pystyyn, näkee saman tien ja penkomatta, mitä niissä on.

Kävi ilmi, että ihan pienellä pystyviikkauksella laskettuna omistan vaatimattomat 55 huivia. Joissa ei ole mukana ne kymmenen pitkin hampain kirpparille vietyä. Eikä ne, jotka lasketaan kaulaliinoiksi. Eikä varsinkaan ne, joita voi käyttää shaalin tapaan.

Mahdanko pärjätä?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti