Pilviveikko

Yksi syy blogin näivettymiseen männä vuonna oli susisurkea läppäri.  Kyseinen koneen rahjus oli ensimetreistään asti aivan morjens, siinä ei toiminut kerta kaikkiaan yhtään mikään.  Kuvia se tuhersi niin kauan, että olisin varmaan piirtänytkin ne nopeammin tänne sivuille.

Ja päivittely se vasta olikin sen erikoisalaa. Ei asiaa, mistä se ei olisi jaksanut päivitellä. Pitkään ja hartaasti. Merkkejä mainitsematta, yhtään HP:tä ei tähän taloon enää hankita.

Samaan aikaan eräs toinen nimeltä mainitsematon hedelmäkone saapui työn myötä elämääni. Siinäpä vasta meille hätähousuille sopiva vekotin - toimi kuin salama. Voi ettien että. Niinhän siinä kävi, että  salakavalasti minustakin tuli pilviveikko. Ihmisestä, jolle kaikki tietotekniikka on "aivan yhdentekevää."

Ja kun kolmekin vuotta yhteen soittoon jaksaa natista kuvien käsittelyn hitaudesta, koneen hitaudesta, käyttöjärjestelmän hitaudesta, elämän hitaudesta  ja siitä, kuinka ihan kaikki menee tässä odotellessa ohi, ollaan jo hyvinkin valmiita ostokrapulan äärelle.

Eilen se sitten kannettiin taloon. Olen niin hämmentynyt tästä kaikesta, etten oikein uskalla liikkua koko huoneessa. Tulee tunne, että konetta pitäisi kuninkaallisesti tervehtiä ennen kuin alkaa lähestyä käynnistelyaikeissa.  Hyvää Iltaa, Madam, tohtiiko häiritä?

Enää ei puutu kun tieto, taito ja älli. Että ihan hyvällä alulla.